Dans Le Noir

Kävimme 8 hengen porukalla syömässä Sokos hotel palace bridgen yhteydessä sijaitsevassa Ranskalaisessa Dans Le Noir (englanniksi suunnilleen in the black) ravintolassa. Saimme vinkin ravintolasta erään kurssimme luennoitsijalta, joka kehui paikkaa todella mielenkiintoiseksi. Ravintolan konsepti on siis sellainen että siellä syödään täydellisessä pimeydessä, eli et näe mitä syöt tai juot. Kun saavuimme ravintolaan, meille annettiin menu eteen jossa oli 4 vaihtoehtoa. Sai valita joko kasvista, kalaa, lihaa tai kokin yllätyksen. Muuta menusta ei kerrottu. Hinta kolmen ruokalajin illalliselle oli 2200 RUB eli reilu 50€, melko kallista mutta oli todellakin hintansa arvoista! Menujen valinnat meni porukassa suunnilleen puoliksi, osa otti yllätyksen ja muut liha menun. Samalla saimme valita myös juomat joista kerrottiin myöskin hyvin vähän. Oli lähinnä olutta, puna tai valkoviiniä, jotain yllätysdrinkkejä ja yllätysviinejä. Itse tilasin olutta ja otimme vielä pullon punaviiniä muutaman kaveri kesken. Ei hajuakaan mitä viiniä tai olutta join mutta hyviä olivat molemmat. Samalla kun teimme tilauksen, kerroimme nimemme tarjoilijalle. 

Tilauksen tehtyämme meidät vietiin hämärään huoneeseen jossa meidät otti vastaan oma tarjoilijamme. Kaikki ravintolan tarjoilijat ovat sokeita joka taitaa olla osa ravintolan tarkoitustakin että pystytään tarjoamaan töitä myös sokeille ihmisille. Tarjoilija laittoi meidät jonoon nimijärjestyksessä jossa olimme tilauksemmekin tehneet jonka jälkeen laitoimme kädet toistemme hartioille ja lähdimme tarjoilijan opastuksella pimeyteen. Ja todellakin pimeys oli aivan täydellinen, ei minkään näköistä pientäkään valonkajastusta mistään. Jonkun aikaa käveltyämme tarjoilija ohjasi jokaisen omalle tuolilleen pöydän ääreen ja siinä sitten istuimme ja haparoimme hetken että saimme vähän kuvaa missä kukakin istuu ja minkä kokoinen pöytä meillä on :D Tarjoilija toi melko nopeasti kaikkien juomat ja saimme itse kaataa viinin pullosta laseihin. Tämäkin oli aluksi melko hankalaa, pakko oli vain laittaa sormi lasiin ja kun kaatoi niin sitten tunsi milloin viini koskettaa sormenpäätä. Alkupalat tulivat nopeasti ja ne olivat todella hyviä. Oli todella hauskaa aloittaa syömään koska ensinnäkin ei ollut harmainta aavistusta mitä lautasella oli ja kuinka paljon. Aluksi haarukan ja veitsen käyttö tuntui melkein mahdottomalta, aina kun luulit saavasi haarukalle jotain ja laitoit sen suuhun se olikin tyhjä. Tähän alkoi kyllä sitten tottua ja lopulta pystyi syömään jo kohtuu hyvin. Käsiä joutui kuitenkin käyttämään apuna aina viimeistään loppuvaiheessa kun piti tarkistaa jäikö lautaselle vielä jotain syötävää. Samalla kun söimme yritimme arvuutella porukalla mitä lautasella mahtoi olla, jotkut arvaukset osuivat nappiin mutta jotkut menivät kyllä aivan metsään :D

Sama jatkui läpi pääruuan ja jälkiruuan. Kun näkö häviää niin sen kyllä huomaa että muut aistit paranivat, kuuntelemalla pystyi luomaan melko hyvän käsityksen ympäröivästä tilasta ja ihmisistä. Ruokailussa meni aikaa yhteensä ehkä noin 1,5 tuntia jonka jälkeen tarjoilija tuli hakemaan meidät pöydästä ja kävelimme taas jonossa toisista kiinni pitäen takaisin valoon. Vaikka ensimmäisenä saavuimme hämärään tilaan niin kyllä silmiin sattui ja kesti hetken aikaa kun tottui taas siihen että näkee.

Palasimme takaisin sohville jossa teimme tilauksemme ensi kertaa ja siellä saimme menun jossa oli kuvat ja tekstit siitä mitä olimme syöneet. Oli todella hauska nähdä kuvat annoksista, en ihan ollut ajatellut samannäköisiksi :D

Kokemus oli todella hieno ja erikoinen. Suosittelen todellakin kaikille samaa kokemusta jos joskus tulee mahdollisuus mennä. Kaikki muutkin ryhmästämme kehui paikkaa ja sanoivat että oli kyllä uskomaton kokemus ja täysin rahansa arvoinen.  Loppuillasta jatkoimme vielä saman porukan voimin pieneen siistiin pubiin jossa keskustelimme näitä yöhön asti. Kiitos kaikille ketkä olivat mukana!

Ensi viikolla starttaa kauan odotettu matkamme Trans Siperialla koko venäjän halki Vladivostokkiin. Mukaamme tulee kaksi ystäväämme Helsingistä jonka toisen tapaamme ensin Pietarissa ja toisen Moskovassa. Vladivostokin jälkeen lennämme vielä Benin kanssa Etelä-Koreaan Souliin muutamaksi päiväksi jossa olisi tarkoitusta nähdä koulukavereitamme Eerikkiä Harria ja Eskoa Lappeenrannasta. Yritän saada vielä jonkun blogitekstin kirjoitettua ennen sitä.

Yritysvierailuja

Keskiviikkona 12.3 meillä oli yritysvierailu Baltikan tehtaalla. Meitä oli noin 14 hengen ryhmä josta puolet saksalaisia, muutama suomalainen muutama korealainen ja pari venäläistä. Koululla oli vastassa tuutori joka vei meidät metrolla noin puolentunnin matkan päähän laitakaupungille jossa tehtaat sijaitsevat. Paikka oli aikalailla erikoinen kuin keskusta, likasta ja aikamoista slummia.

Baltika on venäjän suurin olutpanimo jonka omistaa Carlsberg yhtiöt. Baltika on Hartwallin ja Norjalaisen Orklan yhteisyritys joka myytin Scottish & Newcastle yhtiölle vuonna 2002 jonka sitten Carlsberg lopulta osti kokonaan vuonna 2008. Tehtaalla ei valitettavasti saanut ottaa kuvia kuin vasta loppupuolella museossa ja maisteluhuoneessa. Tämä oli harmittavaa koska tehdas oli aivan valtava ja sitä on vaikea kuvailla ilman kuvia. 

Venäjällä olutta juodaan melko vähän verrattuna Euroopan maihin, mutta markkinat ovat niin suuret että kokonaisuudessaan ne ovat maailman kolmanneksi suurimmat olutmarkkinat Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Baltikalla on noin 40% markkinaosuus venäjällä josta tämä tehdas tuottaa karkeasti noin 25%. Ensimmäisenä menimme huoneeseen jossa sijaitsivat käymistynnyrit. Jokainen tynnyri sisälsi 350 000 litraa olutta, olivat 18m korkeita ja niitä oli yhdessä huoneessa yhteensä 192 kappaletta. Näistä tuotetaan noin 1,2 miljardia litraa olutta vuodessa, eli noin 3 miljoonaa litraa päivässä. Tämä oli selvästi suurin osasto koska oluen täytyi olla tynnyreissä noin kuukauden verran. Muilla osastoilla vaihtuvuus oli niin suurta etteivät ne siksi vaatineet niin suurta tilaa. Kävimme kaikki oluen tuotantovaiheet läpi ja oppaanamme toiminut venäläinen osasi kertoa hyvin tarkasti prosesseista. Hän oli muutenkin erittäin mukava, puhui todella hyvää englantia ja osasi myös heittää läppää opiskelijoiden kanssa. Pakkausvaiheen jälkeen pääsimme käymään varastolla joka oli sekin melko vaikuttava. Kahden hehtaarin kokoisessa varastossa on kokoajan 10 miljoonaa litraa olutta joita rekat hakevat yhtenään. Lopulta kävimme vielä Baltikan olutmuseossa, jossa opas esitteli meille välineitä joilla olutta oli tehty kauan sitten. Museo ei ollut mikään erikoinen mutta ihan kiva sielläkin oli käydä.

 

Viimeisenä vaiheena oli tietenkin kauan odotettu oluen maistelu :) Meidät vietiin erittäin viihtyisään pieneen huoneeseen jonne olisi mahtunut noin nelisen kymmentä ihmistä ja jossa oli oma baaritiski ja monta kaappia täynnä eri oluita. Pöydissä meitä odotti noin 60 pullo oluita, joista toki suuri osa oli samoja. Istuimme 14 hengen porukallamme kahteen pöytään josta toisesta muodostui saksalaispöytä ja toisesta ”seka” pöytä. Tarjolla oli myös paljon suolapähkinöitä joita napostelimme samaan aikaan kun maistelimme eri oluita. Aikaa maisteluun ei valitettavasti ollut kuin puoli tuntia, mutta tämä oli kyllä varmaankin aika tarkkaan mietitty koska opiskelijoille tietysti olut maistuu :D Siinä sitten istuimme ja maistelimme ehkä noin 10-12 eri olutta ja juttelimme samalla muun maalaisten kanssa. Muutamia uusia hyviä oluita sieltä löytyi, ja joitakin emme ehtineet maistaa ollenkaan. Yllättäen Baltika 0 pullot eivät kelvanneet kenellekään (alkoholiton olut). Tarjolla oli monta eri Baltikaa, tummia sekä vaaleita, montaa eri saksalaista laageria ja vehnäolutta, suomalaista koffia, japanilaista olutta, englantilaista pilsneriä, ja muita joten en nyt muista. Yllättäen kaikki tuotteet eivät edes tainneet olla Carlsberg yhtiöiden oluita (Kai?). Itse emme aivan kaikkea ehtineet maistaa mutta saksalaiset toki ehtivät juoda kaikki omat oluensa. Ajan loputtua lähdimme tehtaalta pois ja ihmiset olivatkin erittäin hilpeällä tuulella. Sanoinkin ääneen että Suddenly everyone is so happy ja siitähän se nauru taas alkoikin. Palasimme tehtailta omia aikojamme kotiin ja illalla jatkoimme vielä dormilla omia olutmaistelujamme vähän lisää. Kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä kokemus ja todella hyvin järjestetty. 

Torstaina oli vuorossa yritysvierailu Astoria hotellille jossa meille esiteltiin hotellia ja kerrottiin hieman venäjän turismista. Astoria hotelli on yksi Pietarin kuuluisimpia ja parhaita hotelleja. Kävimme muutamassa huoneessa sisällä ja ne olivat todella tyylikkäitä. Varsinkin suuremmat sviitit joista sai pulittaa sesonki aikana parhaimmillaan 12 000 euroa yöltä, olivat erittäin vaikuttavia. Hotelli oli tehnyt jokaiselle kuuluisalle tai tärkeälle vieraalleen omaan pienen plakaatin jotka olivat kiinnitetty seinään. Vierailijakaarti oli aika hulppea, oli vaikea edes keksiä kuuluisia henkilöitä jotka siellä ei olisi yöpynyt. Nimiä löytyi aina molemmista Busheista, pavarottiin, stingiin, prinssi Charlesiin ja Martti Ahtisaareen asti. Kierroksen loputtua meidät vietiin kokoushuoneeseen jossa oli tarjolla pientä purtavaa ja kahvia. Siellä saimme jutella sekä keskenämme että henkilökunnan kanssa. Kauheasti vierailusta ei saanut irti, mutta saimmepahan ainakin nähdä tyylikkään hotellin ja kuulla monta hauskaa tarinaa mitä henkilökunnalle oli tapahtunut. Kuvia hotellista ei kauheasti ehtinyt ottaa :( 

Koulua, jääkiekkoa ja matkan suunnittelua

Menneellä viikolla oli kurssi Valuation of Common Stock, Investment Styles and Value Investing. Kurssi osoittautui erittäin hyväksi ja mielenkiintoiseksi. Kurssin vaatimuksena oli valmistaa ryhmässä esitys professorin valmiiksi päättämistä aiheista jotka ryhmät saivat. Meille tuli aiheeksi Warren Buffett - A value or a growth investor or both? Aihe oli mielenkiintoinen ja saimme mielestämme ihan kohtuullisen esitelmän tehdyksi. Kurssista ei järjestetty tenttiä eli lopulta työmäärä jäi melko pieneksi opintopisteiden saamista varten. Professorina oli Saksalainen kaveri joka oli erittäin hyvä ja hauska ja saikin innostettua opiskelijat mukaan opetukseen loistavasti. Hän oli erittäin ammattitaitoinen ja toimi myös itse erään rahaston hoitajana sekä investointifirman hallituksen jäsenenä. Ehkä paras rahoituksen professori jota olen nähnyt. Kurssilla kävi myös vierailijaluennoitsija joka oli markets.com yrityksen toimitusjohtaja. 28 vuotias nuorukainen joka oli ihan samanlainen kun Leonardi Dicaprio Wolf of wall street leffasta. Ensi viikolla alkaa Doing Business in Russia kurssi. 


Ollaan käyty katsomassa jääkiekkoa pariin otteeseen. Kävimme katsomassa SKA:n viimeisen runkosarja ottelun, sekä toisen playoff matsin ZSKA:ta vastaan. Vaikka ensimmäinen matsi oli hyvä ja hallissa oli selkeästi parempi meininki kuin esim Suomessa niin kyllä playoff tunnelma oli ihan eri tasoa! Kaikille paikoille oli jaettu sellaiset puhallettavat ”putket” joita toisiaan vastaan paukuttamalla sai kovan metelin aikaiseksi. Niitä vähän reilu 12 000 niin meteli oli melko kova. SKA voitti viimeisen pelinsä 5-1 joten myös maaleja nähtiin hyvä määrä. SKA:n hallin nimi on jääpalatsi, joka on aikalailla täydellinen kopio Hartwall areenasta. Lippujen osto peleihin käy kätevästi koska satumme asumaan ihan SKA:n kauppaa lähellä. Pelit ovat järjestäen loppuunmyytyjä joten lippujen kanssa täytyy vain olla aikaisin liikkeellä. Hinnat vaihetelee yleensä 500 ruplan (10e) ja 1500 ruplan välillä (30e) riippuen missä haluaa istua. Itse olemme tyytyneet yläkatsomon halvempiin paikkoihin. Alhaalla pari kuvaa matseista ja video jossa näkyy playoff matsin alussa jäälle heijastettu videokuva. Oli paikanpäällä todella hienon näköinen. Videon kuvanlaatu valitettavasti kärsi pakkauksessa aika paljon mutta ei voi mitään. 

 

Viimeinen runkosarja ottelu 

 

Playoffit ZSKAta vastaan

 

Suomipoppoo pelissä

 

Varasimme matkat parin muun suomalaisen kanssa Trans Siperia rataa pitkin Vladivostokiin.  Lähtö on 3.4. Moskovasta ja ensimmäinen pysähdyspaikka on Omskissa. Omskin jälkeen pysähdymme vielä Irkutsk:ssa jossa olisi tarkoitus käydä Baikal järvellä. Baikal on maailman syvin järvi noin 1600 metrillään. Vesi pitäisi kuulemma olla käsittämättömän kirkasta ja kylmää. Koko junamatka ilma pysähdyksiä kestää reilu 6 vuorokautta, pituutta kertyy yli 9000km ja ylittää 8 aikavyöhykettä. Vladivostokista olisi ehkä tarkoitus käydä vielä Tokiossa tai Soulissa mutta se on vielä suunnittelu asteella. Yhteensä matka tulee kestämään varmaankin noin 2 viikkoa ja tulemme takaisin Pietariin lentokoneella. Alla kuva reitistämme

 

Musta reitti