Loppuaika ja yhteenveto

Loppuaika ja yhteenveto

Rankalta Trans-Siperian reissulta kotiuduttuamme ei hirveästi lepoaikaa suotu kun jo seuraavana päivänä koulukaverimme Lappeenrannasta pamahtivat Pietariin excursion merkeissä. Heidän hoidettuaan excursion pakollisen yritysvierailun, tuli tietysti meidän vuoro perehdyttää heidät paikalliseen ruoka- ja juomakulttuurin, joka tarkoitti aivan normaalisti erittäin nopeaa vierailua McDonaldsiin ja siitä juoksujalkaa kohti kantakapakkaamme Kontakt Baria. Täällä vietimme muutaman tunnin VodkaKaljaShisha-alotteluiden merkeissä ja tästä kykenevät jatkoivat suurempaan yökerhoon, osa suuntasi suoraan nukkumaan ja osa jäi Kontaktiin vielä etsimään ”kadonnutta” kännykkää. Loppuilta meni miten meni, eikä siitä sen enempää. Seuraavana päivänä kaikkensa antaneet exculaiset suuntasivat onneksi jo takaisin Lappeenrantaan ja saimme itse ansaitun parin päivän levon. Pietarissa viihdyimme reissun jälkeen oikeastaan ainoastaan n. viikon, kun tulikin jo aika lähteä Suomeen viettämään vappua. Tässä vaiheessa jo viimein tajusi, ettei vaihtoaikaa enää liiemmin ole jäljellä. 

Suomesta palattuamme olikin ensimmäisen (ja viimeisen) tentin aika. Kyseessä oli ainoa maisteritason kurssi budgeting and business performance, jonka johdosta jopa hieman mietitytti, ettei kyseessä välttämättä ole mikään läpihuutojuttu. Tentin ryssiminen ei sinänsä tietenkään haittaa, mutta olimme laskeneet venäjällä suoritettavat opintopisteet totta kai sen verran tarkkaan, ettei yhdestäkään kurssista ollut varaa ottaa hylättyä. Yhden päivän intensiivisen lukemisen jälkeen menimme tenttiin vain huomataksemme, että se oli lievästi sanottuna kevytmuotoinen farssi. Meille oli etukäteen ilmoitettu tentin rakenne, joka tietenkään ei loppupeleissä ollut sitten sinnepäinkään ja useat kysymykset eivät koskeneet lainkaan aiheita, joita olimme kurssilla käsitelleet. Lisäksi heti tentin alkaessa kävi harvinaisen selväksi, että muistiinpanojen ja läppäreiden käyttö on täysin hyväksyttävää. Onneksi Jaakolla sattui olemaan läppäri mukana, jonka voimalla pääsimme tentit kunniakkaasti läpi. Puolet tenttiajasta toisaalta meni harmitellessa sitä, että olimme hukanneet kokonaisen päivän tenttiin lukiessa ja täysin TURHAAN.

Seuraavalla viikolla olikin sitten viimeisen kurssin Project Managementin aika, jota opetti suomalainen professori saimaan ammattikorkeakoulusta. No totta kai, koska kyseessä oli suomalainen professori, osoittautui kurssi ylivoimaisesti työläimmäksi. Onneksi kaappasimme ryhmäämme ranskalaisen herrasmiehen, paskanpuhujan mestarin, joka suorastaan vaati, että saa kirjoittaa käytännössä koko raporttimme. Tämän hän myöskin teki, joten me pääsimme onneksi suhteellisen helpolla vaikka aikaa vievää tämä kurssi silti oli, eikä viikon aikana hirveästi kerinnyt muuta tehdä. Kurssin aiheuttamasta suunnattomasta stressistä johtuen päätimme varata kevyen nollausreissun, tällä kertaa junan sijasta laivalla, ja ostimme liput neljän päivän risteilylle; Pietari-Helsinki-Tukholma-Tallinna-Pietari. Taataksemme maksimaalisen rentoutumisen päätimme samaan syssyyn maksaa hieman ekstraa ja ostaa all inclusive- juomarannekkeet, joilla saimme koko risteilyn ajan melkein laivan jokaisesta baarista ilmaiset juotavat. Laskimme, että pitäisi juoda noin 10 juomaa risteilyn aikana, jotta ranneke maksaisi itsensä takaisin. Siis NELJÄN (4) päivän aikana. Kuulostaa hyvältä eikö? Risteilylle oli lähdössä meidän lisäksemme noin 20 muuta vaihtaria, joten hauskaa aikaa oli tiedossa.

Risteily tulikin todella nopeasti vastaan ja näin säntäsimme innokkaana vuosisadan risteilylle. St. Peterlinen laiva oli ihan ok siisti ja ilmakin oli koko risteilyn ajan mitä mainioin, joten olosuhteista ei ainakaan jäänyt kiinni. Risteilyn ideahan on sinänsä todella hyvä, jokaisessa kaupungissa ollaan aikaisin aamulla ja liikkeelle lähdetään vasta illalla, joten aikaa kaupunkikierroksille on riittävästi. Helsinki ei ainoana kaupunkina hirveästi meitä kiinnostanut ja me kaksi tyydyimmekin menemään Verkkokaupan alapuolella olevaan Hesburgeriin ja kipinkapin takaisin laivaan muiden kiertäessä kaupunkia. Kaikenlisäksi Helsinki oli yllättäen ainoa kaupunki, jossa ilma ei ollut mairitteleva..

Toisen laivayön jälkeen edessä häämötti kaunis Tukholma. Tässä vaiheessa nimeltä mainitsemattoman henkilön (Jaakko) matkantekoon iski kuitenkin hieman takapakkia, nimittäin täysin puuntakaa iskeytynyt MERISAIRAUS. Muiden sännätessä maihin paikallisten herkkujen pariin, tyytyi Jaakko lepuuttamaan kaikkensa antanutta kroppaansa koko päivän laivan hytissä. Tämä kuitenkin tepsi ja illan tullessa kyseessä olikin jälleen kuin toinen mies. Risteilystä en nyt sen pidempää tarinaa lähde antamaan, kaikki sujui loppuun asti mallikkaasti, eikä kukaan ryhmästämme jäänyt matkan varrelle. Kuten mainittu, ideana kyseinen risteily on sanalla sanottuna kaunis, mutta neljä päivää on yksinkertaisesti liikaa. Varsinkin pahamaineiset rannekkeet ranteessa, jotka eivät edes suostuneet katoamaan matkan aikana. Veikkaisin, että risteily oli huomattavasti antoisampi muualta Euroopasta saapuneille vaihtareille, jotka eivät olleet jo kyllästymiseen asti seilanneet Suomesta Tallinnaan/Tukholmaan. Väitän, että lähden uudestaan ennemmin Trans-Siperialle, kuin neljän päivän risteilylle. Rohkenen myös väittää hyttimme neljännen henkilön, ainoan naisen, olevan vankasti samaa mieltä kanssani, vaikka hän ei ole edes kokenut viikon kestävää junassa hikoilua keskellä Siperiaa.

No, tämänkään reissun jälkeen ei lepoaikaa suotu. Kävellessämme muutaman tunnin yöunien jälkeen vihdoin kohti asuntolaamme kuin zombiet, saan äidiltä tekstiviestin kuinka hän innokkaasti odottaa, että kaksi reipasta turistiopasta saapuvat esittelemään kaupunkia.  Kyllä, äiti sekä ehkä 7 hänen kaveriansa olivat saapuneet Pietariin innokkaina ja valmiina näkemään miljoonakaupungin kahdessa päivässä. Noh, kävimme heidän kanssaan jokilaivaristeilyllä, Iisakin kirkossa, parissa ravintolassa ja.. Siinä se. Onneksi sain heidät varaamaan hotellin suuren ostoskeskusten vierestä, jossa meitä ei tietenkään oppaiksi tarvittu. Myös Venäjä-Suomi jääkiekon MM-finaali osui näille päiville ja se olikin varsin mielenkiintoinen kokemus katsoa Venäjällä, paikallisesta baarista käsin. Ottelun aluksi Suomen kannattaminen oli lievästi sanottuna ujoa, mutta äkkiä tajusimme, että meitä suomalaisia oli baarissa enemmän kuin paikallisia. Tästä lähtikin mieletön kannustuskilpailu venäläisten ja suomalaisten kesken, ja vaikka ottelua emme voittaneetkaan, kannustuskilpailussa olimme vähintäänkin tasoissa.

Ja näin olikin jo toukokuun loppu ja Jaakko joutui lähtemään jo lopullisesti Suomeen. Siis h*elvetti. Koko lukukausi oli jo ohi vaikka vasta saavuttiin pelokkaina poikina suureen ja kertomusten mukaan niin vaaralliseen Pietariin. Kertomusten, joita vanhemmat ihmiset olivat maasta kertoneet. Ihmiset, jotka eivät välttämättä olleet Venäjällä edes koskaan käyneet. Noh, ennen oli ennen, mutta etenkin Pietari oli suunnattoman kaunis ja mahdollisuuksia täynnä oleva kaupunki, ja suosittelenkin jokaista ihmistä asettamaan hivenen ennakkoluuloja sivuun ja lähtemään käymään paikanpäällä. Toki varoillaan tulee olla, mutta eipä meidän kokemusten perusteella kaupunkina ole muita suurkaupunkeja vaarallisempi. Jokatapauksessa Jaakko siis joutui jo lähtemään kohti Suomea ja tasaiseen tahtiin myös muut opiskelijat, koulu kun oli jo taputeltu. Itse kuitenkin päätin ottaa kaiken irti ja viihtyä kesäkuun loppuun asti, johon saakka viisumi oli voimassa. Kesäkuu meni myös nopeasti, lähinnä monia läksiäisiä juhlien ja jalkapalloa katsoen. Myös hieman etäämmällä oleva kuuluisa Pietarhovin puisto tuli nähtyä, aito venäläinen huvipuisto koettua sekä saatiinpa yhtenä päivänä kaverin kanssa myös rullaluistimet vuokrattua käyttöömme. Niin ja saimme myös loppuarvosanat kursseista ja onneksi kaikki läpi. Venäjän kielestä aivan normaalisti arvosana 5, joku voisi luulla, että osaamme muutakin kuin esitellä itsemme. Tämä oli myös melko hyvä suoritus siihen nähden, että osallistumisprosentti ”ei ihan” olisi riittänyt läpipääsyyn Suomessa.

Koska tää blogin kirjottaminen on vaan sen verran mukavaa puuhaa, niin kaipa tähän voisi jonku pikku yhteenvedon vielä kirjottaa. Lähinnä kerron joitain asioita, joista voisi olla hyötyä ihmisille, jotka harkitsevat Pietariin vaihtoon lähtöä, mutta jotain saattaa myös muut matkaajat saada irti.

Kuten varmaan on jo käynyt ilmi, vaihto oli kokonaisuudessaan aivan mielettömän upee kokemus ja lähtisin millon vaan uudestaan. Ja eiköhän me molemmat tästä viisumit hommata, jotta pääsee Pietarissa käymään jatkossakin helposti kun siltä tuntuu. Venäjä yllätti todella positiivisesti, eikä vain Pietari vaan koko Siperia aina kaukaista Vladivostokia myöten. Vaikka ei paikallisten kanssa älyttömän paljon oltu tekemisissä, niin tästä huolimatta myös ihmisistä jäi ennakkoluuloihin nähden tosi positiivinen kuva. Suosittelen siis lämpimästi Venäjälle matkustamista ja vaihtoa Pietariin, ja jos oikeesti lähdet ja tulee kysyttävää nii saa vapaasti kyllä kysyä. Toki jos Venäjälle vaihtoon lähtee niin kannattaa varautua, ettei kaikki asiat aina hoidu kovin yksinkertaisesti, mutta tähänkin tottuu nopeasti.

Ihmisille, jotka harkitsee vaihtoon lähtöä, niin voisi hieman vielä kertoa meidän koulustamme. Kurssit siis olivat viikon kestäviä 3 opintopisteen intensiivikursseja, joihin sisältyi joko presentaatio(ita) tai tentti (joihinkin ehkä molemmat). Tämän lisäksi tuli opiskella venäjänkieltä 9 opintopisteen edestä, noin 10h viikossa. Tämä kuulosti ainakin itselleni todella paljolta, mutta tästä ei tarvitse stressiä ottaa, paikalta voi olla pois vähintäänkin reilusti. Etenkin omalle kohdalleni osuneet lauantai aamupäivä luennot olivat henkilökohtainen heikkous. Enpä oikeastaan käynyt. Mitä on muiden vaihdossa olleiden kouluista kuullut, niin meidän koulunkäyntimme oli verrattaen todella helppoa. Toki intensiiviviikoilla sai töitä tehdä, mutta läpipääsyä ei tarvinnut suuremmin stressata. Etenkään kun arvostelu määräytyi 10 minuutin ryhmäesitysten pohjalta. Toki on syytä muistaa, että ainakin meidän yliopistossamme 3 oli alin arvosana, jolla läpäisi kurssin. Intensiiviviikkojen vuoksi meillä oli todella paljon vapaa-aikaa ja reissuille lähteminen oli tehty tästä johtuen helpoksi. Kävimme kielenopintojen lisäksi neljä kurssia, joten meillä oli neljä viikkoa pakollista koulunkäyntiä ja toki tämän lisäksi piti välillä käydä kielenluennollakin näyttäytymässä. Opetus oli pääosin tasokasta ja etenkin venäjän kieltä kyllä oppii jos vain jaksaa luennoilla käydä.

Sitten niille, jotka pähkäilee asumisjärjestelyitä vaihdon ajaksi, niin suosittelen kyllä asuntolaa. Ensinnäkin koulumme ja asuntolamme on aivan keskustassa ja jos näiltä seuduilta lähtee yksityistä asuntoa etsimään, ottaa se hermoille ja etenkin lompakolle. Toiseksi kaikki muutkin vaihtarit ovat asuntolassa, joten paras paikka tutustua muihin kanssaopiskelijoihin. Toki joillekin prinsessoille voi asuntolan yleiset tilat tulla vastaan pienimuotoisen shokin kera, mutta näihin asioihin tottuu pian. Keittiössä pystyy ruokaa tekemään kohtuullisen hyvin ja suihkussakin tulee pääosin aina lämmintä vettä. Asuntolassa käy päivittäin myös siivoja, joten mahdollisia kakkakikkareita lattialla (kyllä, tällaistakin voi käydä) ei tarvitse pitkään katsella eikä arpoa kuka jäljet siivoaa. Hinta oli asuntolassa noin 170e/kk per asukas, joten ei älyttömästi. Ja nettikin kuuluu hintaan.

Aikaisemmista blogeista on saanut lukea, kuinka heti ensimmäisenä päivänä joutuu byrokratian hampaisiin ja uskomattomaan paperihelvettiin. Tämä ei kuitenkaan pitänyt meillä paikkaansa. Kaikki järjestyi paremmin kuin hyvin ja jos oli kysyttävää niin apua sai tuutoreilta/koordinaattoreilta. Ja ei, sun ei tarvitse osata venäjää etukäteen pärjätäksesi. Oikeastaan asioiden hoitaminen (tai yrittäminen) oli suunnattoman hauskaa kun kielitaito oli hyvin lähellä nollaa. Ja jos ei huumori meinannu riittää nii apua saa myös muilta opiskelijoilta, aika moni vaihtareista kuitenkin puhui sujuvasti venäjää.

Sen verran voi myös vinkkiä antaa, että kannattaa heti alusta alkaen ottaa selvää mitä kaupungista löytyy ja lähteä rohkeasti kiertelemään. Itse ainakin aluksi ajatteli, että kyllähän tässä on vielä aikaa kierrellä ja yllättäen kävi niin, että muutama viikko ennen vaihdon päättymistä tajusi, että eihän tässä ole vielä nähnyt kaupunkia laisinkaan. Ja muutamassa viikossa sitä ei kokonaan kerkeäkään nähdä. Nooo se on hyvä, että jää ensi kerrallekin uutta nähtävää.

Ravintoloista voisin äkkiseltään suositella ainakin seuraavia: Kilikia (eritoten ravintolan saslik), cat cafe, zoom cafe sekä coca barin business lunch, joka on saatavilla arkisin aina kello 18 saakka. Venäläisissä ravintoloissa törmää usein siihen, että ruoka tulee erittäin hitaasti ja jokaiselle syöjälle eri aikaa. Muu porukka voi olla jo syönyt kun yksi odottaa vielä ruokaansa. Nämä edellä mainitsemani paikat osoittautuivat kuitenkin todella mielekkäiksi. Lisäksi yhden käynnin perusteella Soviet cafe vaikutti erittäin viihtyisältä paikalta, jossa on tarjolla venäläisiä herkkuja. Yökerhoja en sen enempää lähde suosittelemaan, Pietarissa tarjonta niiden suhteen on laaja ja jokaiselle löytyy jotakin. Itse olimme enimmäkseen lähialueen pienemmissä yökerhoissa. Kannattaa netistä selvitellä yökerho-/ravintolatarjontaa, sieltä löytyy varmasti hyviä vinkkejä.

Eiköhän tässä ollut kaikki, vaihto on taputeltu ja sitä myöten myös blogin kirjoittaminen tulee päätökseensä. Kiitoksia vain kaikille, jotka ovat jaksaneet blogia lukea erittäin epäsäännöllisistä päivityksistä huolimatta.