Trans-Siperia osa 1

Blogia on tullut päivitettyä vähän huonosti mutta nyt saatiin vihdoin kirjoitettua meidän loppuajasta pietarissa ja Siperian matkastamme. Tässä tulee:

Jo pitkän puheena ollut Trans Siperia junamatka halki venäjän oli vihdoin totta. Matkasimme 4 hengen porukassa josta Jannen tapasimme ensimmäisenä Pietarissa torstaina 3.4. Näyttelimme Jannelle hieman paikkoja päivällä ja illalla ja otimme rinkkamme mukaan ja menimme katsomaan Champions leaguen välieriä irkupubiin josta sitten menimme suoraan Moskovaan lähtevään junaan. Junassa meillä oli paikat avovaunusta jossa kaikilla oli omat sängyt. Viereemme sattui erittäin mukava Valkovenäläinen nuori mies jonka kanssa juttelimme ja joimme vodkaa koko illan kunnes menimme nukkumaan. Aamulla herättyämme olimme perillä Moskovassa. Jannen puhelin oli valitettavasti puhallettu yön aikana mutta se ei tuntunut innokasta matkaajaa haittaavan, lähdimme puhelin kaupoille. 4 matkaajamme Suvi oli myös saapunut Moskovaan jossa kokoonnuimme ja koska meillä oli vielä muutama tunti aikaa ennen Siperian junan lähtöä päätimme lähteä käymään punaisella torilla.

Junamme ensimmäiselle etapille oli Россия 2 joka pitäisi olla kuulemma kaikkein hienoin. Meillä oli oma 4 hengen hytti joka oli kylläkin melko pieni. Hytissä oli vain 4 sänkyä ja keskellä 1 pieni pöytä. Sinne kun läväytimme 4 isoa rinkkaa niin lattiatilaa ei enää ollutkaan yhtään vapaana vaan piti pomppia sänkyjä pitkin jos halusi liikkua. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Omsk joka on kai venäjän 4. suurin kaupunki mutta saimme huomata ettei Omskissa ole sitten yhtään mitään nähtävää! Junamatka meni Omskiin hyvin, sinne oli matkaa muistaakseni jotain 50-60 tuntia joista suurimman osan joko nukuimme, söimme omia eväitämme tai joimme. Ravintolavaunun tarjonta ei ollut kauhean hyvää, mutta hätätapauksessa sielläkin pystyi syömään jos omat nuudelipussit ja jauhoperunamuussi alkoi tökkimään. Ruoka annokset olivat pieniä ja kalliita, ihmiset tulivatkin sinne vain juomaan vodkaa tai olutta. Tapasimme ravintolavaunussa erään vanhemman venäläismiehen joka oli erittäin kiinnostunut meistä, vaikka kielimuuri oli varsin korkea pystyimme kuitenkin keskustelemaan hieman ja mies tarjoili meille juomia samalla kun puhuimme. 

Lopulta saavuimme Omskiin paikallista aikaa muistaakseni 5.30 aamulla. Ajattelimme että kyllähän nyt miljoonakaupungista hotelli löytyy, mutta ei! Ei sitten millään! Aikamme väsyneenä käveltyämme alkoi jo toivokin hiipua kunnes törmäsimme erääseen koiran ulkoiluttajaan jolta kysyimme apua. Hän ei puhunut sanaakaan englantia mutta oli muuten varsin mukava oloinen. Hän kertoi että vie meidät hotellille jos seurataan häntä. Lähdimme kävelemään kaverin perässä junaradan toiselle puolelle hieman kaatopaikkaa muistuttavalle paikalle josta ihme kyllä löytyi hotelli. Hän sai meille varattua huoneen joka osoittautuikin erittäin hienoksi. Huone oli iso ja siellä oli oma jacuzzi josta pojat ottivat ilon irti. Muutaman tunnin unien jälkeen lähdimme pyörimään Omskiin jossa ei tosiaan ollut yhtään mitään nähtävää. Kävimme syömässä tutussa ja turvallisessa kansainvälisessä pikaruokalassa eli KFC:ssä. Illalla osa porukasta lähti käymään vielä Piano nimisessä ravintolassa. Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja kävelimme takaisin juna-asemalle jossa pääsimme seuraavalle etapille kohti Irkutskia.

Junamatka meni pitkälti samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin. Söimme eväitämme, luimme kirjoja, pelasimme kännykällä ja joimme vodkaa ravintolavaunussa muiden venäläisten kanssa. Tapasimme ravintolassa pilkkijoukkueen joka oli menossa Baikal järvelle pilkkikisoihin karsimaan ensivuoden pilkin MM kisoihin jotka pidetään Suomessa. Toivotaan että porukka pääsee suomeen kisoihin, olivat sen verran hauskaa jengiä. Noin 2 vuorokauden matkustamisen jälkeen saavuimme Irkutskiin jossa kello oli taas paikallista aikaa jotain 5.30 aamulla. Tällä kertaa löysimme hotellin ihan omin avuin ihan juna-aseman läheltä ja menimme saman tien muutamaksi tunniksi nukkumaan. Pienten päikkäreiden jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti Baikal järveä joka on reilu tunnin ajomatkan päässä Irkutskista. Baikal on maailman syvin järvi, noin 1600m, ja siellä pitäisi olla aivan kristallin kirkasta vettä. Pienen taistelun jälkeen löysimme vihdoin bussiasemalle josta ostimme liput pieneen bussiin joka vei meidät järvelle. Paikka oli todella kaunis mutta järvi oli harmittavasti vielä paksun jääkerroksen peitossa joten vettä emme kauheasti päässyt näkemään. Olimme paikalla vain pari tuntia jonka aikana pidimme pienen piknikin järven rannalla ja otimme tietysti paljon kuvia. Lähdimme viimeisellä bussilla illalla takaisin Irkutskiin jossa kävimme nopeasti pyörähtämässä hotellilla jonka jälkeen pyysimme taksikuskia viemään meidät johonkin paikalliseen yöklubiin. Päädyimme pieneen baariin jossa saman tien pöytään istuttuamme meille tuotiin kuohuviinipullo ja sanottiin että se lähetettiin tuosta viereisestä pöydästä. Hetken epäilimme asiaa mutta joimme sen sitten kuitenkin pois ja pyysimme viereisen pöydän mieskolmikon meidän kanssa istumaan. Hekään eivät kauheasti englantia puhuneet joten yritimme siinä sitten kommunikoida venäjäksi parhaamme mukaan. Itse ehdimme yhdet juomat tilaamaan koko illan aikana ja venäläiset tarjosivat kaiken lopun, jopa taksimatkan takaisin hotellillemme. Syyksi he sanoivat vain että me olemme heidän vieraitamme. Vietimme koko illan heidän kanssaan ja yöllä palasimme takaisin hotellille ja menimme nukkumaan. Seuraavana aamuna nukuimme pitkään ja herättyämme meidän pitikin jo melko pian lähteä taas juna-asemalle kohti pisintä, noin 76 tunnin mittaista matkaa Vladivostokkiin.

 Junamatkalla taas sama kaava kuin aiemmin, eli ei siitä sen enempää. Riutuneena ja erittäin pahan hajuisina saavuimme vihdoin Vladivostokiin joka osoittautui erittäin kauniiksi kaupungiksi. Juna-aseman edessä taas pyörimme varmaankin aika hukassa olevan näköisinä koska kolmikko nuoria tuli kysymään meiltä kohtuu hyvällä englannilla että tarvitaanko apua. Kerroimme heille että tarvitsisimme hotellin yhdeksi yöksi ja he tiesivätkin saman tien halvahkon Hostellin aivan keskustassa johon menimme. He hoitivat taas varauksen puolestamme ja vaihdoimme yhteystiedot. Hostellissa saimme oman pienen 4 hengen huoneen jossa ei ollut juuri muuta kuin sängyt ja tuhottoman kuuma. Huoneemme läpi kulki myös viereisen huoneen asukit joten siinä oli vähän trafiikkia eikä kauheasti omaa rauhaa. Siistiydyimme nopeasti ja lähdimme kaupungille syömään. Löysimme erittäin viihtyisän pizzerian jossa söimme ja joimme hyvin ja melko halvalla. Syöminkien jälkeen soitimme kolmikolle ja sovimme tapaavamme baarissa. Vladi niminen kaveri veikin meidät melkoiseen underground paikkaan. Baari oli vanhan kerrostalon alakerrassa eikä sinne ollut mitään opasteita tai merkkejä. Paikka oli kuulemma jonkun ”kaveriporukan” omistama piilokapakka jossa he pienehköllä porukalla viettävät aikaa. Baari koostui kahdesta huoneesta jossa toisessa oli muutama sohvaryhmä, baaritiski ja televisiot ja pelikonsoli. Toinen huone oli vain suuri täysin pimeä elokuvateatterihuone jossa oli suuri videotykki jossa näytettiin toimintaleffojen parhaimpia kohtauksia. Olimme paikassa pari tuntia jonka aikana puhuimme vaikka kuinka monen nuoren kanssa. He olivat erittäin kiinnostuneita siitä miten olemme saapuneet Vladivostokiin ja pitivät meitä melkoisen hulluina kun lähdimme tuollaiselle reissulle ihan huvin vuoksi. Loppuillasta suuntasimme vielä toiseen ihan oikeaan yöklubiin jossa vietimme muutaman tunnin ja lähdimme takaisin hotellille. Seuraavana aamuna oli hyvästien aika, kun Janne ja Suvi lähtivät takaisin Suomeen ja minä ja Beni jatkoimme matkaamme kohti Etelä-Koreaa ja Seoulia.