Ensimmäinen viikko takana

Nyt on Pietarin elämään totuttauduttu jo reilu viikon verran. Aika on kulunut erittäin nopeasti ja tuntuu, ettei hirveästi olla keritty vielä näkemään. Unirytmi on ollut ”hivenen” hakusessa, johtuen ylitsepääsemättömän tuntuisesta kahden tunnin aikaerosta. Baaritkin menevät kiinni vasta aikaisintaan kuudelta aamulla, joten unet maistuvat pitkälle iltapäivään asti. Sen verran voisi sanoa myöskin paikallisesta elämäntyylistä, että täällähän ihmiset elävät täysin Suomen ajassa, mutta kello vain sattuu olemaan näin talviaikana kaksi tuntia edellä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että työpäivät kestävät täällä 10-18, ja esimerkiksi saleilla on helposti ruuhkaa vielä kymmeneltä illallakin. Pikkuhiljaa meidän opiskelut kuitenkin alkavat, joten eiköhän tästä rytmiin päästä.

FINEC yliopiston päärakennus on venäjän entinen keskuspankki. Yliopiston edessä on Bank Bridge jonka molemmissa päissä kaksi leijonaa vahtivat pankin ovia.

 

Viime perjantaina otimme osaa pakolliseen ”kielitestiin”, jonka perusteella meidät siis valittiin ryhmiin, jossa venäjän kieltä tulemme opiskelemaan. Testihän oli meidän kohdallamme pienimuotoinen farssi, koska kieli taipuu vielä toistaiseksi suunnattoman huonosti. Tätä testiä on kuitenkin turha jännittää, sillä ei täällä oletetakaan, että kaikki puhuisivat venäjää ja testissä voi keskustella myös englanniksi. Saimme myös viikonloppuna valittuna vihdoin kurssit, joita täällä opiskelemme. Myöhäinen kurssien valinta johtuu siitä, että odottelimme listaa maisterikursseista sen verran pitkään, että vielä Suomen päässä ei voinut kurssivalintoja tehdä. Täällä kurssit menevät siten, että yksi kurssi kestää viikon verran, jolloin joka päivä on n. 4h kyseisen kurssin opiskelua, eli käytännössä samalla periaatteella kuin intensiivikurssit LUT:ssa. Meidät valitsemamme kurssit eivät ala vielä pariin viikkoon, joten toistaiseksi käymme ainoastaan venäjän kielen luentoja. Niissäkin riittää kyllä tekemistä enemmän kuin tarpeeksi, sillä kieltä opiskellaan noin 12h viikossa. Enemmän opiskeluista kerromme sitten myöhemmin kun kurssit kunnolla starttaavat. Luokkakoot ovat täällä todella pieniä, yleensä noin 5-15 hengen ryhmiä, joissa opiskelijat ovat aktiivisesti vuorovaikutuksessa opettajan kanssa. Venäjän tuntimme järjestetään tälläisessä pienessä luokassa. 

Kuten jo mainitsin niin hirveästi emme ole täällä vielä kerenneet näkemään. Olemme pysyneet melko visusti noin kilometrin säteellä yliopistosta, johtuen suurimmaksi osaksi siitä, että yliopiston/asuntolan sijainti on erinomainen, aivan keskustassa. Taivaalta on myös satanut joka päivä jonkin sortin skeidaa, joka vähentää kummasti mielenkiintoa ulkona liikkumiseen. Kaupungilla asioiminen on muutenkin järjettömän vaikeaa kun missään ei puhuta sanaakaan englantia, vaikka toki tämä ei yllätyksenä tullut. Ja kun ihmiset huomaavat ettet puhu venäjää niin tämä ei suinkaan pysäytä heitä, vaan päinvastoin, tekstiä suolletaan kahta kauheammalla tahdilla. Jos jokin paikka on tullut tutuksi, niin se on Pietarin jääkiekkoylpeyden SKA:n kauppa, joka sijaitsee lähellä yliopistoa, Nevski Prospektilla. Ostimme sieltä jo joukkueen pelipaidat (hintaan n. 66e/kpl) sekä liput olympiatauon jälkeiseen otteluun, jotka olivat noin 10e kappaleelta.

Vaikka ei välttämättä uskoisi, niin olemme kerenneet myös urheilemaan! Ylipiston kautta järjestyivät kuntosalikortit yllättävän hienolla tavalla. Ensin kysyttiin kumpaan yliopiston kanssa yhteistyössä toimivaan kuntosaliin haluamme jäsenyyden ja tämän jälkeen vain menimme salille ja näytimme opiskelijakorttia, heitimme kasan ruplia pöytään ja jäsenyys oli sitä myöten selvä. Itse otimme kortit Planet Fitness nimiselle kuntosalille, 5 kuukautta hintaan 4800 ruplaa eli reilu 100 euroa. Sali sijaitsee noin 15min kävelymatkan päässä ja on ihan ok siisti ja ainakin meille riittävä. Ainoa miinuspuoli on se, että iltaisin siellä vaikuttaa olevan valtaisa määrä ihmisiä, mutta päiväsaikaan saa reenata melkoisen rauhassa. Toinen vaihtoehtoinen sali olisi ollut hieman lähempänä sekä kuulemma melko upea, mutta vastaavasti 2-3 kertaa kalliimpi. 

Kokonaisuudessaan Pietari on tähän asti kohdellut meitä hyvin, eikä suurempaa vaarallisuutta ole ollut havaittavissa kunhan muistaa yömyöhään kävellä porukassa! Tästä saimme oivan muistutuksen viikonloppuna keskellä yötä (06.15), kun toinen meistä lähti hetkeksi kävelemään omia reittejään. Aivan yliopiston edessä vastaan tuli muutaman hengen paikallisporukka ja erinäisten kommellusten jälkeen saikin hetkeä myöhemmin huomata, että taskuthan siinä tilanteessa tyhjenivät. Tätä nyt ei suinkaan tarvitse säikähtää, ei täällä sen vaarallisempaa tunnu olevan kuin Helsingin yössäkään, muistaa vain liikkua tosiaan porukassa.